Lauantaina pelattiin alkulohkossa kaksi matsia, joista jäi kotiin vietäväksi kolme pojoa, kun AC Kaveripallon kanssa tasattiin maalit 4-4 ja Mopsista otettiin 5-4 vääntövoitto. Mainittakoon, että Henrik "Koutsi" Koskinen ampui jälkimmäisessä ottelussa hatullisen. Sanat "Koskinen tulee takaa" kiirivät ympäri Karhulan Saddledomea. Pelit menivät sen verran lohkossa ristiin, että joukkueelle riittäisi sunnuntain aamupelistä SBC Hartsia vastaan tasuri jatkopaikkaan. Molempien joukkueiden pelit loppuivat lauantaina jo aikaisin päivällä, joten sunnuntaiaamuna paikalle saapuikin kaksi todella hyvin levännyttä joukkuetta täynnä puhtia. Hartsin pelaajat eivät kumminkaan onnistuneet löytämään tulta tupakkaa (Hokkasen Epin kielellä tsäbäkkää) varten ennen peliä ja Kakkosmenoo otti hieman yllättävän 4-1 voiton ja lähetti Hartsin kesälomille Suomipojan ampuessa pari hassua byyriä.

 

Puolivälierässä vastaan tuli tuttu paikalliskilpailija Påsktagare, joka kuhisi legendoja kuten Leppo (faneille tiedoksi että Leppo on ehkä lähdössä baariin ensi lauantaina, pysykää tutkalla!!!). Honssu oli kuitenkin sen verran särjensilmillä liikkeellä, että Kakkosmenoo onnistui lurittamaan voittoon vaadittavat maalit tämän huippuveskarin selän taakse. Välierässä vastaan tuli Toni "Tontsa" Huopaisen kovalla rahalla kasaama tiputurnauksen Jokerit eli Tre Kronor, joka lukeutui myös turnauksen selkeisiin ennakkosuosikkeihin. Tre Kronor vaikutti kuitenkin yllättävän kesyltä lammaslaumalta aina Kakkosmenoon 6-2 johtolukemiin asti, jonka jälkeen hurrit sisuuntuivat ja iskivät ottelun tasoihin vain puolisen minuuttia ennen loppua. Ottelussa mentiin rankkareihin ja molempien ensimmäisten laukojien epäonnistuttua pilkulle asteli Make. Yleisö vaati samanlaista rankkaria kuin edellisenä vuotena, jolloin Pastori pamautti pallon nuottaan lähes puolesta kentästä tulisella lämärillä. Pastori harhautti kylmästi Sandgrenin ja nothing but nylon - pallo verkkoon. Tämän jälkeen Tre Kronorin vetäjä epäonnistui ja finaalipaikka olikin yhtäkkiä Suomipojan käsissä, onnistuneella rankkarilla mentäisiin finaaliin. Kasetti kesti ja pikku siirron jälkeen pallo veskarin kautta maaliin, mitalit olivat varmat. Vaikee laji.

 

Loviisalaisten Möhköjen kerättyä pronssit Kakkosmenoo kohtasi finaalissa Porvoon Mopsin. Myös finaali venyi rankkareihin, tosin Kakkosmenoolta hylättiin jalkamaalina selvä maali, mikä kimposi hyökkääjän pelihousuista maaliin. Varsinaisella peliajalla käytiin lähellä voittoa ja loistavan ottelun pelanneelle kahdeksan kerroshampparin Kiprulle olisi suonut kolmannen maalin täydentämään hatullisen. Tällä kertaa ei ollut rankkareissa tsägää ja kultaiset mitalit matkasivat Porvooseen.

 

Kakkosmenoo pelasi taktisesti tiputurnaukseen sopivaa sählyä ja pelaajille tuli paljon onnistumisia. Joukkueen uudet pelaajat Husi ja Kyy tekivät turnauksen aikana järjettömän määrän kakkaduunia molemmissa päissä ja osoittautuivat todella hyviksi paikkaajiksi lähteneille pelaajille. Kentän ulkopuolella power forward Pastori toimi joukkueen vääpelinä ja järjesti pojille aina kaikkea sälää ruuvareista teippiin kun oli tarvis. Vieraskirjassa parjattu Koutsi näpäytti epäilijöitä ja voitti joukkueen sisäisen maalikuninkuuden seitsemällä maalillaan, johon voidaan lisätä ainakin kourallinen syöttöpinnoja. Lesmu ja Kipru toivat joukkueeseen kaivattua nopeutta ja rutiinia. Maalipyssynä tunnettu Lesmu ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka pelasikin loppupelit loukkaantuneena. Lehtonen piti maalilla huolen, että yhtäkään ottelua ei turnauksen aikana hävitty varsinaisella peliajalla. Vern luuti alakerrassa vahvasti ja ampui yhden todella hienon ja "kovan" ylänurkkakudin. Frank olikin sitten luku erikseen, henkilökohtaisilla suorituksilla hän tiputti jatkosta kaksi kovaa kotkalaisjengiä ja välillä tuntui ettei mikään pysäyttäisi tätä niin mahdottoman hyvää hyökkäyspelaajaa, joka syttyy vain off-seasonilla.